Ei poikiva vaan Varsova. Istutaan keskustan huudeilla pittoreskin squatin olohuoneessa. Puolan kieli kuulostaa hiukan ven'j'lt', hiukan mysteerilt'. Alkumatkan helle on vaihtunut ilmavaksi pilvipoudaksi, autuus. T'n'''n her'simme pitkien y;unien j'lkeen majapaikastamme, esikaupunkimetsikk;;n pystytetyst' vankkurikyl'st'. Her'ilimme keitti;p;yd'n ''rell' teekupposten ja dyykatun aamiaisen parissa, takkuilimme takkuavan internetin kanssa ja pummasimme bussissa keskustaan. Maisemallinen stalinistisia torneja, lasia, betonia, turistirysi', ketjukahviloita. Viimeisill' zlotinroposilla kuvun alle falafelia, hiilihapokasta sihijuomaa, slimmej' savukkeita. Kummaa el'm'n tunnetta.
Jopa on ep'johdonmukaista. Asiallisinta olisi kulkea kronologisesti matkustavaisten matkassa halki helvetillisen hohkaavan Baltian; ukkostavan Kaunasin; bensisten takaniityille hienhajuisiin telttoihin; ummikkojen kuskien autonkoreihin; natsahtavan hostellin armeliaanh;yry;viin suihkukoppeihin; Nowy :;;b;lb;;l Swiatin vassarikuppilaan marjaisten drinkkien poltteeseen; Elba-squatin ravinteliin, jossa lakto-ovoperseet el'hdytt'v'st' pitsasta ja kuplivasta oluesta, livets stil.
T'mm;sii tuntoja. Naama hoputtaa tossa korvanjuuressa, ei osaa olla tekem'tt'. Ite k'yt'n luppoajat harhailuun, valokuvailuun, tupakointiin, kirjoitan runoutta taiteltuihin karttoihin. Huomisesta alkaen on uusi viikko, uudet skoudet: liftanemme Wroclawiin (wrossuafiin) paikalliseen anarkistaniin, mutta varmaankin vasta ylihuomenna, vastal;yt'm'mme squatti on sen verran fiini. N'' kuviot innostaa ja inspiroi. T'm'n matkan j'lkeen oon kai muuttunut andro ja suollan taidetta (kuin paskaa, ajatuksia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti