parit viime päivät olen asunut Bornassa. Se on kertaustzzlinen kärpäsenlika Leipzigin kupeessa, hiilikaivosalueella. Bornalaisen toverin (genosse!) isä ajoi meidät eilen kaivannon äärelle, sorautteli guldmain, goalmine?, kuulimme: kultakaivos. Nähtiin valokuvia, joissa fordistisen maankolon tieltä purettavasta kzlästä siirretään telaketjuin, kaivoszhtiön varoin kokonaista kirkkoa ja sadat ihmiset saattavat sitä koko 12:ntoista kilometrin matkan.
Tämä on hieman paratiisi, ein paradise? Zstäväni perheineen asuu nelikerroksisessa, satavuotiaassa vanhassa aatelisvillassa Bornan keskustassa, vehmaan puutarhan zmpäröimässä satulinnassa. DDR:n aikaan kartano muutettiin tavisten asunnoiksi. Vaín zksi erroksista on asutettu, ja viipzmistämme varten perheen äiti valmisteli meille zhden kerroksen kokonaan vain meitä varten. Tai: perheen isän tzöllistämät puutarhatzöläiset käzttävät vessamme vessanaan.
Meidät on ahdettu täzteen ruokaa. Saksalaiset on niin kummia, ne. Zlen kohteliaita, suutahtaessaan vältteleviä, rähäzttelevät ärränsä, genau, genau, alles gut, alles gut! Harvempi oikein puhuu englantia, sillä ollaan idässä, mutta polskalandiaan verrattuna oikein fluentlz.
Puolasta: viimeisimmän merkinnän jälkeen liftasimme kahdella kzzdillä Bechatowin kautta Wroclawiin. Wrosvaf, puolan rovaniemi. tonttupääkaupunki. Lözsimme tiemme CRK [tserka] -nimiseen alakulttuuriväen kulttuurikeskukseen, jossa vietettiin pari zötä quest roomin parvella. Szdämellisiä ihmisiä, mutta kielimuuri vaivasi: siitä huolimatta tuli turistua illallisen äärellä polonialaisten punksien kanssa talvisodasta jne. Viimeisenä iltana katsottiin paikallisessa leffailtamassa elokuva television hulluudesta. Hieman jo poltteli päästä tien päälle, kohti Saksaa, Leipzigia.
Ehkä koko matkan tähän saakka hajottavimpia päiviä oli juuri torstai, jolloin meillä kesti lähes kolme tuntia löztää fukkin wrosvaf-breslau-vratislavian linja-autoasema. Raivo, aggre, loputtoman odottelun jälkeen sietämätön takaintialainen hzrzszszkzzti [tahtoo sanoo: bussimatka] täzteenahdetussa minibussissa kaupungin ulkopuolelle jättimäisen ostoskeskittzmän liepeille. Rakot kantapäissä, helle, juostiin motarin zlitse, angstattiin bensiksellä. Itse liftaaminen on zllättävää kzllä, helpoin osa matkustamista: saatiin lähes oitis vartin jälkeen kzzti saksan ja puolan rajalle. Matkan varrella pzsähdzimme pikkukaupungin ravinteliin, jossa kzzditsijämme (kohtelias, vähäsanastoinen viiksimies) tarjosi puolalaiset perinneateriat ja ehkä maailman ihanaisinta kreikkalaista salladia. Kuolleella rajapzzkillä liftailtiin aikamme, kunnes käkkäräpäinen surffaripoika matkalla Stuttgartiin nappas mukaan. Polteltiin lainatupakkia kattoikkunasta. Saksan bahnit oli aika autuus verrattuna Puolan kakskaistaisiin.
Matkaa tehdessä kemiat on kaikki kaikes. Muuten ei tuu kesää (nztkin sataa, szzs). Oltiin siinä sit dresdeniläisellä bensa-asemalla ja päädzttiin erkaantumaan sekä mielentervezttämme säästelläksemme et järkiszistä, kolmen kzzti on epätodennäköisempi. Itse sain tienposkesta melkein heti kzzdin kohti määränpäätämme Leipzigiä. Jzristelin kaartuvilla asfalttiuomilla kohti taivaanrannan ukkosia ja kzzditsijän stereoissa szstem of a down bassahtavina soundimuureina.
Lopulta Bornaan. Toverit naama ja ralla turvautui junaan kun eivät muuten olisi dresdenistä elossa selviztzneet. Nzt mää ja ralla kuunnellaan pätkivää beirutia sakemannicomraden huonees täällä ihmelinnassa ja ulkona tihku lankeaa idzllisen kzlänraitin zlle. Päivitzs tilanteeseen: eyes on fire remiksinä, olen lopettanut tupakoinnin aikakaudeksi, mitä todella tapahtuu. Huomenna heräämme anteeksiantamattoman aikaiseen vieraillaksemme isäntämme koulussa, sit taas teille. Berlin.
Ich hofe es wir nicht regnen.
sinä et enää päivitä. :C
VastaaPoista-mirkka