pantterisalmiakkia saksassa.

parit viime päivät olen asunut Bornassa. Se on kertaustzzlinen kärpäsenlika Leipzigin kupeessa, hiilikaivosalueella. Bornalaisen toverin (genosse!) isä ajoi meidät eilen kaivannon äärelle, sorautteli guldmain, goalmine?, kuulimme: kultakaivos. Nähtiin valokuvia, joissa fordistisen maankolon tieltä purettavasta kzlästä siirretään telaketjuin, kaivoszhtiön varoin kokonaista kirkkoa ja sadat ihmiset saattavat sitä koko 12:ntoista kilometrin matkan.

Tämä on hieman paratiisi, ein paradise? Zstäväni perheineen asuu nelikerroksisessa, satavuotiaassa vanhassa aatelisvillassa Bornan keskustassa, vehmaan puutarhan zmpäröimässä satulinnassa. DDR:n aikaan kartano muutettiin tavisten asunnoiksi. Vaín zksi erroksista on asutettu, ja viipzmistämme varten perheen äiti valmisteli meille zhden kerroksen kokonaan vain meitä varten. Tai: perheen isän tzöllistämät puutarhatzöläiset käzttävät vessamme vessanaan.

Meidät on ahdettu täzteen ruokaa. Saksalaiset on niin kummia, ne. Zlen kohteliaita, suutahtaessaan vältteleviä, rähäzttelevät ärränsä, genau, genau, alles gut, alles gut! Harvempi oikein puhuu englantia, sillä ollaan idässä, mutta polskalandiaan verrattuna oikein fluentlz.

Puolasta: viimeisimmän merkinnän jälkeen liftasimme kahdella kzzdillä Bechatowin kautta Wroclawiin. Wrosvaf, puolan rovaniemi. tonttupääkaupunki. Lözsimme tiemme CRK [tserka] -nimiseen alakulttuuriväen kulttuurikeskukseen, jossa vietettiin pari zötä quest roomin parvella. Szdämellisiä ihmisiä, mutta kielimuuri vaivasi: siitä huolimatta tuli turistua illallisen äärellä polonialaisten punksien kanssa talvisodasta jne. Viimeisenä iltana katsottiin paikallisessa leffailtamassa elokuva television hulluudesta. Hieman jo poltteli päästä tien päälle, kohti Saksaa, Leipzigia.

Ehkä koko matkan tähän saakka hajottavimpia päiviä oli juuri torstai, jolloin meillä kesti lähes kolme tuntia löztää fukkin wrosvaf-breslau-vratislavian linja-autoasema. Raivo, aggre, loputtoman odottelun jälkeen sietämätön takaintialainen hzrzszszkzzti [tahtoo sanoo: bussimatka] täzteenahdetussa minibussissa kaupungin ulkopuolelle jättimäisen ostoskeskittzmän liepeille. Rakot kantapäissä, helle, juostiin motarin zlitse, angstattiin bensiksellä. Itse liftaaminen on zllättävää kzllä, helpoin osa matkustamista: saatiin lähes oitis vartin jälkeen kzzti saksan ja puolan rajalle. Matkan varrella pzsähdzimme pikkukaupungin ravinteliin, jossa kzzditsijämme (kohtelias, vähäsanastoinen viiksimies) tarjosi puolalaiset perinneateriat ja ehkä maailman ihanaisinta kreikkalaista salladia. Kuolleella rajapzzkillä liftailtiin aikamme, kunnes käkkäräpäinen surffaripoika matkalla Stuttgartiin nappas mukaan. Polteltiin lainatupakkia kattoikkunasta. Saksan bahnit oli aika autuus verrattuna Puolan kakskaistaisiin.

Matkaa tehdessä kemiat on kaikki kaikes. Muuten ei tuu kesää (nztkin sataa, szzs). Oltiin siinä sit dresdeniläisellä bensa-asemalla ja päädzttiin erkaantumaan sekä mielentervezttämme säästelläksemme et järkiszistä, kolmen kzzti on epätodennäköisempi. Itse sain tienposkesta melkein heti kzzdin kohti määränpäätämme Leipzigiä. Jzristelin kaartuvilla asfalttiuomilla kohti taivaanrannan ukkosia ja kzzditsijän stereoissa szstem of a down bassahtavina soundimuureina.

Lopulta Bornaan. Toverit naama ja ralla turvautui junaan kun eivät muuten olisi dresdenistä elossa selviztzneet. Nzt mää ja ralla kuunnellaan pätkivää beirutia sakemannicomraden huonees täällä ihmelinnassa ja ulkona tihku lankeaa idzllisen kzlänraitin zlle. Päivitzs tilanteeseen: eyes on fire remiksinä, olen lopettanut tupakoinnin aikakaudeksi, mitä todella tapahtuu. Huomenna heräämme anteeksiantamattoman aikaiseen vieraillaksemme isäntämme koulussa, sit taas teille. Berlin.

Ich hofe es wir nicht regnen.

ZEST! PIWO! PAPIEROSY!

Ei poikiva vaan Varsova. Istutaan keskustan huudeilla pittoreskin squatin olohuoneessa. Puolan kieli kuulostaa hiukan ven'j'lt', hiukan mysteerilt'. Alkumatkan helle on vaihtunut ilmavaksi pilvipoudaksi, autuus. T'n'''n her'simme pitkien y;unien j'lkeen majapaikastamme, esikaupunkimetsikk;;n pystytetyst' vankkurikyl'st'. Her'ilimme keitti;p;yd'n ''rell' teekupposten ja dyykatun aamiaisen parissa, takkuilimme takkuavan internetin kanssa ja pummasimme bussissa keskustaan. Maisemallinen stalinistisia torneja, lasia, betonia, turistirysi', ketjukahviloita. Viimeisill' zlotinroposilla kuvun alle falafelia, hiilihapokasta sihijuomaa, slimmej' savukkeita. Kummaa el'm'n tunnetta.

Jopa on ep'johdonmukaista. Asiallisinta olisi kulkea kronologisesti matkustavaisten matkassa halki helvetillisen hohkaavan Baltian; ukkostavan Kaunasin; bensisten takaniityille hienhajuisiin telttoihin; ummikkojen kuskien autonkoreihin; natsahtavan hostellin armeliaanh;yry;viin suihkukoppeihin; Nowy :;;b;lb;;l Swiatin vassarikuppilaan marjaisten drinkkien poltteeseen; Elba-squatin ravinteliin, jossa lakto-ovoperseet el'hdytt'v'st' pitsasta ja kuplivasta oluesta, livets stil.

T'mm;sii tuntoja. Naama hoputtaa tossa korvanjuuressa, ei osaa olla tekem'tt'. Ite k'yt'n luppoajat harhailuun, valokuvailuun, tupakointiin, kirjoitan runoutta taiteltuihin karttoihin. Huomisesta alkaen on uusi viikko, uudet skoudet: liftanemme Wroclawiin (wrossuafiin) paikalliseen anarkistaniin, mutta varmaankin vasta ylihuomenna, vastal;yt'm'mme squatti on sen verran fiini. N'' kuviot innostaa ja inspiroi. T'm'n matkan j'lkeen oon kai muuttunut andro ja suollan taidetta (kuin paskaa, ajatuksia).

MUUNMAA

idältä tuoksuvissa
pääkaupungeissa
käyn kauppani
kauppahalleissa
joissa ja datsojen railokkaissa
pojissa valkoisissaan
on v. i. leninin
kädestä jälki, uuden
talouspolitiikan
litit, latit, slotit
livautan
kaupankäyntikulhoon
mitä saan ja mitä jaan
galleriatilojen puutteessa
taiteilija signeeraa seinän

tahdonvoiman tapahtumavyyhden
liturgiassa
museovirkailijat ovat pelastaneet
kansakuntia
polviltaan ja nöyryydestä
vieraus, avohuulten kutsuma
simamaista kielenkäyttöä
tulipalotärkeistä
viime yön aiheista
luonnonvaloa! trollikkalinjojen
varsilla varikset
parittelevat läpi
köyhän, ruumiillisen
kalpean ja rapautuvan
unen

>vaikutelmia>

En tied' miksi kuvittelin, ett' ehtisin s''nn;llisesti p'ivitt'' t't'kin blogia. T'ss' yritys, j'ljennetty vahakantisesta vihosta riikalaisessa nettikahvilassa:

#Vammainen nauru t'ytt'' sotsiaalikeskus YLASE12:n sekasisustuksisen olohuoneen. Olemme tulleet vieraina, v'h'n eksyneetkin, ja nyt hapuamme p'iv'unia lafkan avaimet taskussa.

Eesti. Vanhankaupungin tuolla puolen levitt'ytyv't sovjetisaation m'sk't puutalokorttieerit, how groovy. Huorat keinahtelevat ohi rantalaiturilla. Helteisen Helsingin j'lkeen uiskentelevan reittimatkaostoskeskuksen tunkkaisuudessa kypsytetyt matkantekij't halajavat: unta pollaan, halpaa kaljaa jne. Tallinna tuntuu viel' kesylt', emomaan l'hi;lt', mutta kulttuurieroja haeskelee ihan eksotiikan tajun vuoksi. M' oon niin vitun rakastunut r'nsistyneisiin taloihin.

L'mmin y; laskeutuu ja sen my;t' my;s me k'yvimme y;puulle pensaisiin sopivan et''lle Vanalinnin turistimassoista ja y;ss' raikaavista trendikapakoista. Darra-aamu makuualustalla viett'v'ss' rinteess'. Puolituttujen huudien haistelemisia. 3,80 siunattu aamiainen kantakohvikissa ja kantakohvikissa kantap;yt': Voima-lehti pit'' seuraa kunnes leikkel;ityy sotsiaalikeskuksen sein'lle.

2011 Tallinna on Euroopan kulttuurip''kaupunki yhdess' Turku-upon-Auran kanssa. Onneksi tosin matalammalla profiililla (profitilla...), ei oransseja palloja, ei puhekuplia siel t''l seinil.

Prisma luo kotoisuutta. Hattu h'vis. Hellett'. Maatessa y;n tullessa sotsiaalikeskuksen levossa kuuntelee sein'n takaa naapurien huuliharppuja, pihalla t;ks'htelevi' takseja, lokkien huudahduksia. YLASE12 on anarkistinen so(t)siaalikeskus, eurooppalaisen mallin mukaan tila yhteiskunnalliselle toiminnalle, kohtaamiselle etc., joskaan ei ole vallattu vaan vuokralla. Euroopassa hoboillessa monilla on omia viiteryhmi''n, joita k'ytt'' tukiasemina: oli ne sit esperantisteja, couchsurffaajia tai muita yhteisen el'm'ntavan jakajia. Maanosan kattaa sosiaalikeskusten saaristo, johon on helppo luottaa: osa tiloista palvelee asuink'yt;ss', osa kulttuuririentojen n'ytt'm;n', osa kaupunkilaisten olohuoneena. YLASE12 on pienehk; mut sympaattinen mesta. Katotaan mit' muuta matka tuo tullessaan.

Matkassa on siis selvennyksen' me kolme: ma, ralla ja naama. Onneksi he, koska oon taipuvainen arkajalkailuun ja ajoittaiseen introverttailuun. N'' kaks kasvii uskaltaa, tahtoo (paljon) ja heitt'' roisii l'pp''.

En'' 5 min aikaa. Lyhyesti: Tallinnasta yhdell' kyydill' Latvian p''kaupunkiin Riikaan. Kuolettavan kauniita rantahiekkoja. Kuuma kuin Helvatassa. Kuskimme tiet'' kaiken ja viihdytti meit' paroni von Munchauseni tarinoilla ja Abballa. Cool cool cool! Matka jatkuu!

merivirran vietävänä olin minäkin

kuumotus

Niin se käy. Lähtö, vääjämätön, sijoittuu lauantaihin. Alkujaan olimme lähdössä jo tänään torstaina, mutta kohtalo puuttui peliin soluttamalla pöpöjään matkatovereihin. En pane pahakseni, osa minusta on lamassa. Mukavuudenhaluinen, halajaisi vaan nuutua nurkissa ja totuttautua tapahtumattomuuteen. Aikaisemmat matkakokemukset on mulla kovin intensiivisiä, ehkä nyt ilman mainittavaa aikarajaa ois mahiksia rennompaan kuljentaan.

Aloitan revaristi, sukulaiskyydillä Helsinkiin juhliin. Toverit liftaa perästä, niin on helpompaa. Mietityttää kolmen luku jolla ollaan matkassa. Oon silti optimistinen ja lukenut Hitchwikini: Baltiassa peukalokyytiläisyys on yleisempää ja helpompaa, ei motareja, jotain hyvää postreaalisosialismissaki.

Kovin kivi niskassa on pakkaaminen, joka noin ylimalkaan määrittelee matkaamisen miellyttävyysastetta. Kerran kohtasin miehen, joka oli lähtenyt paljain jaloin matkaan ja seurasi satunnaisuutta. "Eurooppaan ei tarvitse ottaa mitään mukaan... Euroopassa on jo kaikki." Hyvä Jussi. Viimeksi kuulin hänen olevan matkalla Hollantiin. Siitä on vuosi.

Inhoan pakkaamista, sen vaativaa sillanrakentajan rationaalisuutta ja pihin luontoa. En halua kantaa omaisuutta mukanani, se sitoo. Olen neuroottinen. Olen itse neuroosi. Argh. Matkustelleiden kaverien konsultointi on antanut lähinnä yhden opetuksen: älä ota liikaa vaatteita. Mikä tahansa lukumäärä on liikaa vaatteita. Älä ota liikaa vaatteita.

Sen sijaan otamme mukaan mm. teltan ja kaasukeittimen. Jälkimmäiseen vastuullani on löytää kaasupöti. Bensiksen kesätyöläiset ei osanneet myydä oikeennäköstä, huomen Partiovarusteeseen katsastamaan.

Piakkoin. Tässä se elämä lyö loukkuu.