liftaamisesta

Ensin on rohkeus. Ei, ensin on pelko, mutta lopuksi sitä ei muista.

Liftaan välimatkoja aina kun voin. Matkanteon muotona se palauttaa ihmisen olosuhteiden armoille tavalla, joka on vieras näinä tyhjiöpakattuina aikoina. Poissuljettuina ne sensaatiomaiset kerrat, jolloin tuhkapilvet ja lumisade tunkeutuvat matkustajan mukavuusalueelle elämöimään. Nämä harvat mutta sitäkin kiusallisemmat tapaukset ovat tärkeitä. Nykymaailmassa matkustaminen nimittäin koostuu lehdenluvun ja lipuntarkastuksen tyhjistä seremonioista, jotka toimitetaan niille pyhitetyissä temppeleissä, yläilmoissa, raiteilla, ohituskaistoilla. Särisevät aamuradio-ohjelmat liturgianaan, matkustaja todistaa maiseman ympärillään muuttuvan. Expressbussista laskeutuva ihminen on kuitenkin sama kuin siihen noussut. Vain raha on vaihtanut omistajaa.

Liftari, unohda maisemien rustiikki. Valmistaudu kokemaan maantiede kilometri kilometriltä. Ota epävarmuus rakastumisen toukkavaiheena, sillä muuten saat ottaa taksin. Opettele hymyilemään hampailla, vaikka pitäisi niellä rakeita. Jos olet erehtynyt hankkimaan elämän, kelmuta se aikavaralla, sillä aikaa jos jotain sinun pitää varaaman. Matkabudjetin sen sijaan voit käyttää ug-divareihin, kävelykenkiin ja mentholsavukkeisiin.

On ehkä tarpeetonta luoda liftaamisen etikettiä muutoin kuin pornotarkoituksessa. Säännönmukaisuuksien etsiminen ja pesunkestävien konseptien hahmotteleminen on arvokasta vain silloin, kun kyse on tieltä rantautuneiden kulkurien nostalgisoinnista/jutunväännöstä/ajantaposta. Välittömästi merkittävä informaatio liittyy kaikessa banaaliudessaan antoisien liftauspaikkojen kartoitukseen. Tyyppi, mee Kupittaan liittymään ja nosta peukku pystyyn. Jutellaan Sodankylässä.

Seitabaarissa voitaisiin sitten todeta seuraavaa: liftaaminen on ihmiselämän filosofinen esitys. Alkaen suurenmoisesta mielettömyydestä, jolla tila-autojen virta taittaa tienpintaa, karun tiedottomana yksinäisyydestä, joka kuskia autonkorissa ympäröi. Olemisen sietämätön keveys on välinpitämättömyys, jolla sitä ylittää pientareella mätänevät metsäneläimet ja epätodellisuus, jota tuntee monitasoliittymien ja moottoriteiden avaruusmaisemassa. Kyydinkerjuulla yksilön maailmankatsomus hyppelehtii totaalisesta fatalismista eksistentiaaliseen pilvihumalaan. Liftarin tunneskaala vaihtelee musertuneesta autuaaksi sillä sydämenlyömällä, jolla ajokki näyttää hidastavan ja sivuikkuna ruuvataan auki... vain jotta jotkin isänmaalliset nuoret pääsevät ilmaisemaan syvimpiä tuntojaan vulgääriviittomakielellä. Tarvitaan nahkaverhoiltu pelkääjänpaikka ja kylmä kalja ennen kuin usko kanssaihmisten luontaiseen solidaarisuuteen ja pyyteettömyyteen palaa.

Liftaamisen laajamittaisempi tarkastelu paljastaa kiinnostavia tulokulmia aiheeseen: liftaamisen sukupuolipolitiikka, liftaamisen kansanperinne, liftaamisen vaikutus kehonkuvaan, liftaaminen vastarinnan alalajina, liftaaminen - mitä, uskontunnustuksena? Liftauksen kokonaisvaltaiseen käsittelyyn blogiteksti taitaa olla tyystin riittämätön tekstilaji. Olennaisimmat näkökulmat tullevat esiin itsestään, kun ovat ajankohtaisia. Ainoa mielekäs jaettava on kehotus uskaltaa. Joinain aamuina matkaanlähtö tuntuu kivulta, oli takana sitten tuhat kilometriä tai liftineitsyydenmenetys mummolareissulla. Onni kyllä, matkaaminen on kenties parhaimpia tapoja luopua liiasta ajattelemisesta. Liftaamisen ihmiskäsitystä sopii pyöritellä monsuunikaudella saakelillisen matkanjanon jäytäessä.

Olen lähdössä matkaan. Toivottakaa onnea. Konkarit hymähdelköön tänkin tekstin äärellä, vasta-alkajia patistan maalaisjärjen käyttöön. Jos nyt ei kuiteskaan siipiä tartte sillä puimurilla silputa. Käytännön neuvot ovat aina paikallaan, palataan niihin kun on aika. Ja kun on aikaa, on maan mahtava, sillä se on ainoita rikkauksia joita suurimmalle osalle ihmisistä on syntyperäisesti suotu. On valinta myydä aikaansa pois ja höylätä sitä pienistä puroista takaisin itselleen: vaikka sitten ilmastoidussa ajoneuvossa 100 km/h. Toivottavasti vauhtisokeus ei tällöin estä kuskia näkemästä muropaketin takakanteen päättäväisesti peintattua tekstiä SOMEWHERE ja sen pitelijää ojennettuine käsineen.

Tämä blogi ja tämä teksti kertovat siitä, mitä on olla on the road: on myös oikein pysytellä paikallaan, mikäli se on perusteltua. Toiseen maailmaan ja mielentilaan on monia kulkureittejä, mutta sen oven avaamiseen ei liftattaessa tarvita kuin yksi kappale oikean käden peukaloita.