kuljeskelija kapitalismissa

Viidakossa hengähdyspaikkoja on rajallinen määrä. Valaistuja; lämmitettyjä; lokoisia; kapakoita, kahviloita, kauppakeskuksia, kirjastoja, ruokamestoja. Kulkureitit seurailevat jälkiä maksuttomiin vessoihin, halvimpien kahvikuppien ja alennetuimpien hintojen äärelle. Maa on vapaa ja maassa on liikkumisenvapaus, mutta sitä sopii käyttää vain jalkakäytävillä.

Feodaaliajalla tuottaja oli sidottu turpeeseen ja liikuskeli lähinnä kirkonmäellä ja pellonsaralla. Porvariston nosteessa tavattiin ylemmän keskiluokan flanööri patseeraamassa bulevardeja, liian leveitä barrikoitaviksi. Teollistumisen myötä työläisen tie vei tehtaasta tehdaspatruunan tarjoamaan kotiin, Titanicin kannella kauas lännen maille, vapauteen. Postfordistisen tuotannon aikakaudella ihminen ei liiku, sillä ei ole syytä nähdä maailmaa: se medioidaan sohvan äärelle kyllin hienojakoisina paloina kuluttaja-kansalaisen nieleskellä. Vain tavarat liikkuvat ja pääoman bittivirta: tuotantoketjujen karkurit suljetaan turvasäilöihin ja palautetaan lähtöruutuun kuolemaan. Kasvavana trendinä ironiset elintasopakolaiset, jotka pakenevat vanhan maailman ikävyyttä designerin luotolla.

1960-luvulla Kansainväliset Situationistit liftasivat Pariisin joukkoliikennelakkojen aikaan derivé-tekniikalla. Siinä liikkuminen kaupunkitilassa vallataan takaisin kuluttamisen oletuksilta, joiden ilmentymiä nimitetään katalogeissa valinnanvapaudeksi mutta jotka viime kädessä betonoivat sen perustavan koodiston, jolla asioita jäsennetään, käsitetään, merkitään. Liftari-ajelehtija seuraa mielijohteitaan ja pakenee pääoman jähmettävää otetta - ellei käänny itse sen edistyksellisimmäksi muotioikuksi, lihota pääomaa tarjoamallaan vapauden magialla. Kapitalismin suurin uhka onkin rotta, joka kerta toisensa jälkeen livahtaa kameroilta, kytiltä, nimenannoilta, tiedostavilta aikakausjulkaisuilta, rikoslainsäädännöltä, kirjallisuuspalkinnoilta, kuluttajatutkimuksilta, kontrollin kaikilta muodoilta pehmeästä kovaan, kepityksestä isoon haliin. Tuo rotta on anonyymi, taisteleva, sekarotuinen proletaari, joka leikkelee mainoslehdet omiksi kuviksiin, detournaa kapitalismin Varkauden ja Lahjan vallankumouksellisilla aktioilla. Rottamaisuus elää monissa olemassaolevissa käytännöissämme, mutta porvarillisen hegemonian horisontissa sen kokonaisvaltainen omaksuminen vaatii luopumista koiranmoraalista ja siirtymistä alistumattomuuden kulttuuriin.

Näinä päivinä saadaan todistaa erästä vuotuista massavaellusta. Jouluostosten haalija on yhteiskuntajärjestelmän kultahanhi, joka rentoutuu tuottamisen keinotekoisilta rasituksilta kuluttamalla, kulkee täsmäreittejä kauppaklusterista toiseen, toriparkista ketjuliikkeeseen, palautuu kertakäyttöisten nautintojen katarsiksessa. Kulkemista määrittävät erilaiset intersubjektiivisen moralismin, mainonnan, lifestylevalintojen, näennäisten vastakkainasettelujen ja apatian ympäristöt, jokaisella variaatiollaan muovisempi ja illusorisempi luonto, normaalitilana näyttäytyvä kapitalistisen tuotantotavan maailma.

Ylläolevasta hahmottuva pyöräilevä ja liftaava Crimethinkkari on vapauden eräs oire. Tarvitaan kuitenkin horisontaalia autonomian solukkoa, konkreettista järjestäytymistä, määrittelemättömiä alueita ja turvasatamia, saaristo sotsiaalikeskuksia, yhteismaita ja jalansijoja, jotta kuljeskelu niveltyy osaksi yhteiskunnallista muutosta. Vallankumouksen infrastruktuuri vaatii yhtälailla paikallisuuksien seksitöntä rakennustyötä kuin kaupunkisissien surffailua liikevoiman kuohuissa.

--

Lastuja.